Mun vuoteni on siinä mielessä erikoinen, että se alkaa 1.1. ja päättyy 24.12. Toki siihen kuuluu syys- ja kevätlukukausi (pitkä kouluhistoria lienee siis opettanut mulle ainakin jotain!). 25.12.- 31.12. on vain välipäivät. Ne eivät kuulu mun aktiiviseen vuoteeni, joten vaikka olen ollut töissä ja nytkin olen, niin siitä huolimatta mulla on löhöolo... Odottelen vain uutta alkavaa ja varmuudella ihanaa vuotta! Hullua!... mutta aika rentouttavaa myös!

24.12. ja 25.12. koirilla oli totaalivapaata. Ne viettivät aaton siskolla ja sunnuntaina ne tylsistyivät kotona, kun kävimme anoppilassa. Maanantaina treenasimme kuitenkin Sarin kanssa Tamskin tallilla, tiistaina tein omat puistotreenit ja eilen olimme tehokkaasti SDP-hallissa. Treenasimme eilen tunnissa niin, että sekä Ihku että Kurt kävivät molemmat 4 kertaa kentällä ja lisäksi vielä lopussa seurauttelimme koissuja yhtä aikaa! Mahtavaa tehokkuutta! Ja siis oikeasti hyvät treenit.

Sisätilatreeneissä olen keskittynyt merkkiin ja ohjattuun noutoon lätkien avulla. Lisäksi olemme tehneet evl-ruutua. Näissä molemmissa tarvitsen vielä Sarin apua, jottei koira jumita merkille. Ja toisaalta myös merkkiä on pitänyt näyttää, jottei koira sinkoa suoraan lätkille tai ruutuun. Mutta kauheasta toistomäärästä huolimatta pieni porokoira on ylittänyt itsensä ja kiitänyt paikasta toiseen tuulispään lailla!

Noutoja olen ottanut reilulla hetsauksella ja ne ovat olleet silleen hienoja. Tunnarissa pohdimme eri tapoja ja toimivinta näyttää olevan, että hetsaan Ihkua hiukan vinkupallolla, sitten rauhotumme ja avustaja vie kapulat. Tämän jälkeen tunnari on ollut aika kiva. Tarkastelu on vähentynyt ja vauhti on kasvanut. Koira näyttää olevan tarpeeksi motivoitunut ja tietää mitä tekee!

Luoksetulojen stoppeja treenasin kotona oikein kunnolla ja hienosti koira suhautteli sekä seisomiset että maahanmenot. Tästä seurasi kuitenkin jarrutusvammat etutassujen yläanturoihin ja vielä tänäänkin Ihku oikein kiljaisi, kun tassuun sattui aamuinen pyyhkiminen. Ressu... Se kyllä on tehnyt treeneissä kaikkensa! Nyt odottelen töppösten paranemista ja sitten vasta seuraavat luoksetuloharjoitukset eikä enää hiekkakentällä!

Seuraamisen asenne on kohdallaan. Tekniikassa olisi varmasti parantamista, mutta mä en kykene vielä henkisesti edes ajattelemaan moista. Mä kiristyn niin nopeasti ja sit katoaa seuraamisesta kaikki hauskuun. Nyt mennään vain ja pidetään kivaa!

Idarissa Ihku tuijottaa kiihkeästi edessä olevaa lelua eikä vilkaisekaan mua, kun kierrän sen. Upeeta! Tota en ole mitenkään tarkoituksella vahvistanut, mutta näemmä jotain saa aina joskus kaupan päällekin. Asennoissa on vielä ajoittain epävarmuutta. Lähinnä istuminen ja seisominen sotkeentuvat. Kovassa vietissä onvälillä vaikea keskittyä, mutta ei sen niin väliä. Sit tehdään vain uudestaa! Pääasia on hauskanpito.

Kakeissa olen myös hakenut ilmettä potimalla palkkaa Ihkulle ja nopeuttamalla vaihtoja. Tekniikka uhkaa hajota aina välillä, mutta ainakin toistaiseksi se on myös saatu korjattua. Uskon, että tekniikka kyllä löytyy vielä, kun ensin tehdään mielentila oikeasti hyväksi.

Jos Ihku ottaa häiriötä jostain ja unohtaa mut, olen nyt yrittänyt vain keskeyyttää sen ja palkinnut heti mun kuuntelemisesta vinhalla leikillä. Toki on riski, että koira ketjuttaa tämän, mutta en jaksa nyt välittää asiasta. Jos vain olen tylsänä hiljaa, se ei kuuna päivänä kiinnostu musta. Ja jos suutun, ei se tilanne kyllä silläkään helpota!

Ihku on IHANA!