Perjantaina treenasimme Sarin kanssa SDP:llä ja het alkuun Ihku imaistiin hajujen maailmaan! Ja juuri kun mä olen tätä pohtinut! Eli pelkkä pohdinta ei vie maailmaa eteenpäin, jotain täytyy asialle tehdäkin!

Meinasin hermostua tyystin, kun koira vain pakeni mua, mutta liiskasi kirsuaan kuitenkin samalla maata vasten. Jonkin ihmeen kautta pystyin kuitenkin muuttamaan omaa käytöstäni ja lähdin namittamaan koiraa nenän ylhäällä pitämisestä ja jotenkin sainkin sen pois maan pauloista. Mutta koko treeni meni kyllä mun heiluessa ja koiran ollessa suhteellisen passiivinen, mikä ei ole kivaa... Lopussa kuitenkin pientä onnistumistakin ja ottaen huomioon koiran alkukuormituksen ja kokonaishäiriöiden laadun, mun on pakko olla tyytyväinen siihen, että koira sentään toimi, vaikka olikin hidas ja jähmeä.

Illalla tietysti masennuin...

Lauantaina edessä kuitenkin uusi päivä ja niinpä lähdin paukkuvaan -27 asteen pakkaseen lenkkeilemään ja ajatuksia kirkastamaan. Ja sit keksin sen!!! Jos sanon irti, koiran pitäisi luopua siitä mitä haluaa/tekee. Näinhän mä olen opettanut sille noutokapulasta irroituksen! Eli ensin vahvistin sitä, että koira vetää kapulaa, ja kun tämä sujui hyvin, liitin irti-sanan naminantovaiheeseen ja näin onnistuin luomaan käskystä hyvin vahvan ja kuitenkin positiivisen!!! 

Heti kun sain ajatuksen, lähdin sitä testaamaan tiputtamalla Ihkun ympärille maahan nameja ja sanomalla "irti". Palkkasin sen sitten siitä, että se ei ottanut maassa olevia nameja ennen kuin annoin "ole hyvä" -käskyn. Sairaan yksinkertaista!!! Ja samaa harjoitusta jatkoin, kun lenkkimme eteni ja Ipana haisteli maassa olevia pissoja. Sanoin vain "irti" ja vahvistin haluamaan käytöstä eli nenän ylösnostamista!!! Ja lenkillä testasin, että tämä toimi myös toiseen koiraan. Kun jäin treenaamaan golf-kentän parkkialueelle ja ohi kulki pieni akita inu -uros, sanoin Ihkulle taas vain "irti" ja palkkasin sitä katseen poiskääntämisestä! Mahtavaa!!!!

Illalla treenailin vielä Päivin kanssa saman teeman puitteissa ja näin pystyin seurauttamaan Ihkun kahden vieraan koiran väliin (väli oli ehkä 3-4m) ja tekemään tässä täyskäännöksen ilman, että Ihku olisi vilkuillut muita koiria, ja kun aluksi vilkuili, sanoin vain "irti" ja palkkasin huikeasti vastakkaiseen suuntaan!  HEUREKA! Nyt mä olen keksinyt jotain todella käyttökelpoista!

Ja paras vahviste minulle treenin toimivuudesta oli rento ja onnellinen koira illalla, kun pääsimme kotiin. Perjantainahan Ihku oli vielä illallakin tosi kireä ja murisi sekä mulle että Mikolle treeneistä kotiin päästyämme. Nyt oli sitten aivan eri ääni kellossa. Koira leikki ja puski mua pitkin iltaa ja meni tavallista myöhemmin nukkumaankin... ehkä jopa vasta klo. 11, kun se perjantaina meni mököttämään jo heti ysin jälkeen. Muru!!!