Olimme eilen Tarjan kanssa koiralenksulla ja sain kerrassaan hyvää pohdittavaa, kun Tarja kertoi, että hänellä on Teslalle kolme eri käskymuotoa, joista ensimmäisellä ei ole mitään vaikutusta koiraan, toinen herättää koirassa jonkinlaisen kuuntelumoodin ja vasta kolmas aiheuttaa koirassa varman reaktion.

Mietin siinä, miten mun sanomiseni vaikuttavat koiriini ja totesin, että lenkiltä sisään tullessa ja pesuhuoneeseen ohjattaessa koirani tottelevat mua 100%:sti. Missään muussa tilanteessa tottelevaisuus ei ole ikinä ollut lähellekään tuota tasoa... Ja pesuhuoneeseen mennään aina ihan rauhallisesti, mun ei tarvitse kovistella koiria ja kukin odottaa vuoroaan sekä pesuun että pyyhkimiseen ilman, että kukaan yrittäisi karata välillä pelipaikalta. Ja tuossa opettamisessa ei ole koskaan käytetty liiemmin nameja ja tapahtuma on vieläpä koirista pääosin epämieluisaa...

Päädyin pohtimaan asiaa siltä kannalta, jotta mistä on tottelemattomat koirat tehty? Uskoisin, että omistajan pitkästä pinnasta ja joustavuudesta ja anteeksiantokyvystä, omistajan väsymyksestä ja välinpitämättömyydestä... Koirilla itsellään tai pyydetyllä asialla on vähäisempi vaikutus tuohon...

Minulla on ihan sama ongelma jatkuvasti Ihkun kanssa, mutta olen kätevästi haudannut sen piiloon. Kun vieraita koiria tulee vastaan, haluaisin, että koira ohittaisi ne välittämättä niistä. Tuo välittämättä oleminen on kovin vaikea konkreettisesti määrittää, joten määrittelen asian sitä kautta, että haluaisin, että koirani olisivat kuulolla minun suhteeni, vaikka edessä onkin jännittävä ohitustilanne. Nyt olen namittanut koiraa ohituksissa, mutta se toimii vain tiettyyn pisteeseen. En itsekään usko, että homma tällä tavalla muuttuu, mutta näemmä olen jatkanut siitä huolimatta...

Samaan asiaan vaikuttaa siis myös oma uskomiseni. Pesutilanteessa minusta on täysin mahdoton ajatus, että koirat karkaisivat kuraisina olohuoneen vaaleille matoille tai sohville. Sellaista ei siis oikeasti voi tapahtua... en ole ikinä edes ajatellut, että asiasta olisi jonkinlainen riski. Ne vain eivät karkaa ja sillä sipuli! Jos suhtautuisin samalla päämäärätietoisuudella ohituksiin, hommat voisivat muuttua. Jos uskoisin ohitustilanteessa, että koira kuuntelee mua tapahtui mitä vain, asia voisi ehkä tapahtua... ja siis VOI tapahtua!

Testasin tilannetta aamulenkillä. Ensin oli helppo kohde. Edessämme käveli kaksi amstaffinarttua ja pyysin Ihkua odottamaan. Kun se ei odottanut, sanoin "Ei!" uskoen sanomiseeni. En siis korottanut ääntäni, vaan ainoastaan päätin, että koira kuuntelee mua, kun kiellän sitä kuuntelemattomuudesta. Ja tämä toimi! Välittömästi sen jälkeen pyysin Ihkua maahan ja palkkasin sen kuuntelemisesta.

Kaksi seuraavaa kohtaamista olivatkin vaikeammat, sillä naapurien räyhänhenget tulivat vastaan. Ensin lappariuros. Yksi Ei-sana riitti, kun Ihku jäi tuijottamaan koiraa ja sen jälkeen se tarjosi kiivaasti kontaktia. Sama toistui kun räyhäävät pikkuterrierit tulivat vastaan kotimme edessä. Yksi kielto riitti ja koira tuli hienosti seuraten mukana...

Asiat ovat siis hyvin yksinkertaisia, kun ne taas oikein oivaltaa! Kun pyydät koiralta jotain, pidä kiinni kriteeristä! Minulla ykköskriteeri on nyt, että koira kuuntelee! Se voi kiihdyksissään tehdä väärin pyynnön suhteen, mutta jos se siirtyy kuulolle, olen tyytyväinen. Silloinhan voin toistaa käskyn ja koira varmuudella tottelee sitä. Mutta jos... koira ei kuuntele, aion kieltää sitä kuuntelemattomuudesta. Ja aion uskoa itseeni niin paljon, että koirahan kuuntelle, kun kiellän sitä päinvastaisesta. Ja kun koira kuuntelee, pääsen taas vahvistamaan mukavaa yhdessä oloa. Simple!

Mutta omaa mielenmuokkausta tämä vaatii ja paljon. Pitää uskoa omaan määrätietoisuuteensa, ja toisaalta kun tämä toimii, pitää luottaa koiraansa täysillä!