Treenailussa on ollut hiljaiseloa, kuten taisin jo aiemminkin kirjoittaa. Kyllästyin, kun hommat eivät edenneet.

Nyt olen sitten keskittynyt onnistumisiin todella konkreettisesti. Jos koira on epäonnistunut KERRAN, olen huolestunut HETI! Mikä käytännössä on tarkoittanut sitä, että olen helpottanut jo seuraavaa yritystä, joko laskemalla kriteeriä tai auttamalla koiraa lisävihjeillä. Ja mikäli tämäkin on epäonnistunut, olen yrittänyt tehdä asian vieläkin helpommin, tavoitteena 100% onnistuminen ja koiran palkkaus. 

Ohjatun lätkien suhteen olen esim. käyttänyt rutkasti apuja näyttämällä haluamaani lätkää ensin itse ja sitten avustaja on näyttänyt lätkää. Näillä on aika kivasti onnistuttu, mutta välillä, kun jostain syystä on tullut virhe, olen ratkaissut tilanteen juoksemalla koiran kanssa yhdessä lätkälle leikkimään. Selvää on, ettei koira noist yhteisjuoksuista opi suuntia, mutta niin saan kuitenkin pidettyä sen mielialan korkena ja se jaksaa uskoa onnistumiseensa.

Uskon siis, etteivät koirat halua tehdä väärin, jos ne ovat vain kunnolla motivoituneet tehtävään. Miksi haluaisivat? Tuo ihmisten viljelemä käsitys koirien vittuilusta on käsittämätöntä... Kyllä minulla ainakin on jokin päämäärä siinäkin, jos haluan vittuilla... Motivoituneella koiralla ei pitäisi olla mitään syytä tähän. Mä en ainakaan keksi. Jep jep. Koska koirat siis yrittävät tehdä oikein ja saavuttaa vahvisteen (=palkkion), minusta on reilua tehdä tehtävistä sellaisia, että ne onnistuvat ja niiden itsetunto pysyy korkella. Onnistuessaan koira on onnellinen ja yrittää heti uudestaan onnistuakseen taas ja siinä on se sitoutuminen, mitä koirankoulutuksessa etsin. Ja kaikista ihaninta on, että kun onnistun suunnittelemaan ja toteuttamaan treenin näin, onnistun itsekin ja innostun treenaamisesta yhä enemmän! :)

EVL-liikkeet alkavat nyt olla kivasti alkeissa. Kaikessa on aina hiottavaa, mutta istuminen, paikkamakuu, seuraaminen, zeta, luoksari (loppuasentoa lukuunottamatta), ruutu, metallinouto, tunnari ja kaket alkavat olla kuosissa jo ihan liikkeinä. Ohjatussa noudossa yritän edetä hitaasti, jotten muserra koiraa enää. Siinäkin mieliala on nyt huipussaan ja Ihku on superinnoissaan ko. harjoituksesta. Paikallaoloissa tarvittaisiin nyt ryhmätreeniä. Seuraamisessa ja zetassa vahvistelen kaikkea hiljalleen. Luoksari on hieno, mutta mietin yhä, pitäisikö koira opettaa tulemaan suoraan sivulle...? Pitäis kai. Merkki ja ruutu ovat muuten yhdistyneet, mutta mielialan ja valintavirheiden ehkäisemisen vuoksi merkkiä käydään edelleen näyttämässä. Metallinoutoon pitäisi ottaa hallittu alku ja loppu mukaan, mutta haluan jatkaa vauhtinoutoja, kunnes näen, että Ihku nostaa metallin myös hiekkakentältä. Tunnarissa työstetään vielä oman hajuisen ja nude-kapuloiden kanssa - muiden ihmisten hajuiset kapulat yhdessä maan haisujen kanssa ovat vielä aikas vaikeet. Kakeissa istumisen ja seisomisen vaihdon vahvistusta. Wow! Ehkä me heinäkuussa päästään jo kokeisiin!