Illalla Tamskin pizza-illan jälkeen kiiruhdin Sarin kanssa jäljestämään Vuohenojalle. 130 askelta, myötätuuli, namillisiin askeliin laitoin lähes kaikkiin tuplat. Tyhjiä entiseen malliin vaihdellen ad 8 tyhjää maksimissaan.

Ihku lähti hieman haparoiden liikkeelle ja pysähtyi alkuun kahdesti taakseen katselemaan. Sitten kuitenkin paransi ja jatkoi jäljestämistä. Hieman levotonta koko jälki oli. Kunhan nyt saadaan tuo kulma kasaan, pääsen jälleen keskittymään perusjälkiinkin, ja eiköhän se työskentely siitä parane... Nyt jäljen loputtua Ihku painoi reilusti siitä yli, yli oman mittansa, kääntyi kuitenkin nopeasti herkuttelemaan viimeiselle askelmalle... Hmmm... Toivottavasti Outi osaa nyt auttaa tästä, sillä homma sujui viime viikolla paljon paremmin kuin nyt. Taisimme jatkaa pysäytyksiä liian kauan...