Mutta voi kun saisi kelloa siirrettyä oikeesti ajassa taapäin niin että pääsisi menneeseen! Auto tuli sitten rytistettyä oikein kunnolla; takalasi ja -luukku sisällä, puskuri paskana ja mahdollisesti kaasutinkin sökönä... En tiedä helpottaisko asiaa yhtään, jos olisin itse ollut ratissa, mutta kun en ollut niin en ollut... Vituttaa vaan armottomasti.

Ja vituttaa vielä sen lisäksi vielä se, kun oli pakko ajaa Ihkun kanssa jälki... luulin, että olin rauhoittunut ja olinhan mä, mutta kun just nyt en kestäisi mitään vastoinkäymisiä. Tein siis n. 450 askeleen jäljen M:n pellolle, kulmat o-v-o-o. Ja lähdin jäljestään, vaikka jo lähdössä Ihku haistoi jotain ja killitti aivan päinvastaiseen suuntaan takajaloilla seisten... Lähti kuitenkin sitten yhtäkkiä jäljelle. 3-4 viettikatkosta, mutta perussuorat kohtuullisesti. Kaikki kulmat kuitenkin huolimattomia ja meni aina ainakin oman mittansa kulman yli ennen kuin kääntyi... Ja lopussa ei juurikaan innostunut leikkimään... kun en minäkään ollut hommassa oikein mukana...

Nyt pistän tauon kaikkeen. En jaksa, kun mikään ei onnistu ja niistä vähistä mitkä onnistuu, en osaa olla tyytyväinen. Näin järkeillen olen tainnut tuhota tuon Ihkun jälkiurankin kokonaan... olen puuduttanut sen, vaikka Outi siitä joskus kesällä varoittikin. Olen tehnyt liian vaativia tehtäviä, ja motivaatio on tippunut, kun aina on liian hankalaa... Koirakaan ei ole onnistunut mielestään tarpeeksi, ja siinähän tuo syy motivaation puutteeseen...