Sain loppuviikosta kamalan keuhkoputken tulehduksen ja siihen tyssäsi tämän viikon treenailu lähes tyystin. Ei voi treenata, kun henkeä ahdistaa jo puhuminen ja käveleminen samanaikaisesti...

Olen kuitenkin opettanut Ihkulle peruuttamista uusimman Caniksen innoittamana. Nyt se osaa tarjota peruutusta samanaikaisesti kun minä peruutan sen luota pois. En olen vaatinut pidempää matkaa tuohon, vain joka tassulla pari askelta riittää. Nyt olen lisännyt peruutuksen tarjoamisen loppuun up-kehoituksen ja näitä vielä vahvistelen, jotta saan oikeasti koiran painon taa pysäytyksissä.

Lisäksi olemme ottaneet hieman kakeja. Niissä seisomisesta maahanmeno on nyt korjaantunut peruutusharjoituksen myötä mutta muuten paketti onkin sitten taas levinnyt. Ihku tarjoaa asennonvaihdoksia huimalla tahdilla enkä mä meinaa pysyä hommassa mukana. Lisäksi se on ottanut mukaan kiertymistä sivuttain ja toki tuota peruutusta... No kasvatan nyt aikaa istu-maahan-siirtymiin ja vahvistelen edelleen tuota seisomisesta maahanmenoa. Kun näihin on saatu aika ja etäisyys, rupean harjoittelemaan muita osuuksia.

Lisäksi päätin testata Premackin periaatteen toimivuutta luoksetuloihin ja pupujahtiin. Olen päässyt kyllä vain kertaalleen harjoittelemaan, sillä aina kun haluaisin pongata jänöjä, ne katoavat koko kaupungista... Keskiviikkoaamulla kuitenkin näimme pupun Sorsapuistossa. Pyysin Ihkua luokseni. Koska myös se oli pongannut jänön, jouduin hinaamaan sen luokseni kuonopannalla, mutta saatuani katsekontaktin, annoin sille namin ja sitten syöksyimme yhdessä kohti pupua. Muutaman metrin jälkeen pysähdyin ja kutsuin Ihkua uudelleen. Kun se tuli ja otti kontaktin, palkkasin sitä ja syöksyimme jälleen jänisjahtiin. Kolmannella kerralla Ihku tarjosi kontaktia heti vihjeestä ja sen jälkeen jänö päättikin poistua vallan paikalta. Koko loppulenkin Iippa sitten puhisi ja pongaili ympärilleen, mutta!... se myös haki vähän väliä katsekontaktia ja tuli seuraamaan, ilmeisesti siinä toivossa, että minä taikoisin jänön paikalle! Ja sehän tässä oli tarkoituksenakin!

Sunnuntaina kävimme pitkän lenkin koirapolun kiertäen ja palaten jään kautta takaisin. Kerrankin Veerakin pysyi hyvin mukana porukassa, sillä mun vauhtini oli flunssan vuoksi kohtuullisen vaatimaton... siis lähes olematon... Jäällä porostimet hilluivat minkä ehtivät, mutta siitä huolimatta Ihku oli hyvin kuulolla ja tuli joka kutsulla hienosti luo. Onnistuimme jopa ohittamaan labbisnartun vajaan 10m päästä siten, että Ihku oli irti. Toki jouduin kutsumaan sitä tiiviiseen tahtiin, mutta onnistuimme kuitenkin!Ehkä tästä vielä jotain joskus tulee.