Olen vielä tänäänkin onnellinen eilisestä oivalluksestani!!!!!!!!!!!!

Huomasin lenkillä, että Ihku ei enää murraa eikä katsele henkisesti kieroon vieraita ihmisiä! Jäällä se kävi onnellisena tervehtimässä täysin tuntematonta miestä... joka onneksi oli vain iloinen tervehtimisestä! Ja paluumatkalla törmäsin porokoiraihmiseen, jota myöskin Iihkali kävi pusuttamassa. Samassa huomasin ajatella asiaa, ja havaitsin, että todellakin! Ihkuhan on viime päivinä katsellut useinkin vastaantulevia ihmisiä ja heilutellut näille häntäänsä. Ja rappukäytävässäkään vieraat ihmiset eivät ole ahdistaneet, vaikka hissikin on ollut rikki ja olemme törmäilleet liukkaissa portaissa! Tsadaa!

Ja uskon, että tämän käytöksen muutoksen syynä ei voi olla mikään muu kuin minun oma muuttunut käytökseni! Olen yrittänyt ottaa henkistä johtajuutta laumassani ja olenkin sen ilmeisesti jossain määrin saavuttanut! Nyt Ihkun ei tarvi puolustaa laumaa eikä kantaa johtajan roolia! Nyt alkaa tuntua siltä, että kaikki nuo pentuajan ongelmat olivat kuitenkin mahdollisesti vain tästä johtuvia. Annoin pienelle pennelle liikaa vastuuta, kun en itse osannut toimia oikeana laumanjohtajana! Ja tätä asiaa vahvistaa sekin, että nyt aivan viime aikoina vasta Ulda ja Ihku ovat ruvenneet rennosti leikkimään keskenään. Ne voivat leikkiä, kun niiden ei tarvitse enää huolehtia koko ajan lauman turvallisuudesta!

En tiedä onko asian laita oikeasti näin, mutta sydämeni täyttyy rakkaudesta pieniä mussukoita kohtaan!