Wienin reissun jälkeen olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja nyt parin päivän harjoittelun jälkeen Ihku kävelee sivistyneesti hihnassa ja eilen lenkillä se oli jopa pariin kertaan ihan hiukan irti. Pidän nyt kriteerinä täyttä vetämättömyyttä hihnassa. Jos Ihku vetää, peruutan sen 7-8 askelta ja koitetaan uudestaan. Eteenpäin pääsee siis vain, kun malttaa pitää huolen siitä, että mä olen lähellä. Olen vahvistellut tuota myös paljon namilla, mutta tarkoitus olisi, että eteenpäin pääsemisestä muodostuisi palkkio. Ja hyvin on harjoittelu sujunut. Jopa pissoihin jumitukset ovat vähentyneet, sillä Ihku reagoi jo kiristyvään hihnaan myös taaksepäin jäädessään.

Toinen työn alla oleva projekti on vastaehdollistaminen sekä vastaantuleviin koiriin että riistaeläimiin ja koirien suhteen tämä homma sujuu taas hyvin. Hitto, kun menin välissä unohtamaan koko homman!