TAAS! Aloitan alusta ja keräilen palasiani...

Ihku on ollut koko viikon surkea. Se on leikkinyt yhä heikommin, leikki katkeilee, puru on heikko, lenkillä hajut vievät mukanaan ja musta on tullut taas maanitteleva paska... Jumalauta, kun tää on aina tätä samaa! Katsoin just blogia taaksepäin ja huomasin, että tämä sama kaava toistuu kerran kuukaudessa! Mä olen vain niin järjetön optimisti, että tuppaan unohtamaan, kuinka useasti saan koota näitä peruspalasia...

Jep. Eilen oli Tamskin kisatreenit. En saanut Ihkua leikkimään kunnolla. Yllättäin mua itseäni ei jännittänyt kamalasti, joten tällä kertaa se ei voinut olla syynä. Mutta leikki oli siis paskaa. Ja suoritus sitten sen mukaista eli seuraaminen väljää ja jätättävää, ruutu ei löytynyt vaan koira juoksi remmin ja namien luokse kahdesti ilman mitään aikomustakaan tehdä ruutua. Lopuksi tunnari, joka alkoi hyvin, mutta palautuksessa Ihku huomasi mun lievän kiristymiseni! ja stoppasi kesken noudon palautuksen. Jep. Jep.

Kiitos Heidi kannustuksesta treenin jälkeen! Ja kiitos Sari ja Salla ja Marika, kun kuuntelitte vuodatustani aiheesta!

Eilen sain koottua itseni kohtuullisen hyvin tämän pienimuotoisen katastrofin jälkeen ja kävin leikittämässä Ihkua pari kertaa päivän aikana. Molemmat sujuivat ihan kohtuudella. Taas oli hyvä nähdä, kuinka Sarin kehut Ihkulle vaikuttivat koiran mielialaan... mä olen taas latistunut kehuissani ja jotenkin sössinyt leikkiosuutta. Mutta tää on vaikeaa, kun koira reagoi noin herkästi ja mä en taas pysty näkemään asioita ennen kuin ranteet on taas ihan auki!

Tänä aamuna käytiin Niihamassa. Leikitin Ihkua alkuun Sarin vetäessä samalla Kurtsan kanssa pikkutreenin. Tässäkin oli katkoksia, mutta leikki kuitenkin parani ja onnistuin lopettamaan ja raahaamaan koiran rätissä kiinni autolle. Lenkin jälkeen yhteistreeit eivät sitten sujuneetkaan ihan niin hyvin. Leikki oli taas hiukan katkeilevaa ja ponnetonta, mutta onnistui kuitenkin jotenkin. Namitreeni meni melkein paremmin. Rivistöpätkä sujui hyvin, mutta sen jälkeen olin taas hidas ja pidin Ihkua liian kauan kentällä ja keskittyminen alkoi rapistua.... Auuuh!

Illalla on vielä maneesitreenit. Katsotaan kuinka rikki olen sen jälkeen... Nyt ei ole ihan voittajaolo, vaikka kuinka yritän psyykata itseäni!

Jotenkin mun pitäis pystyä reagoimaan ennen kuin tilanne menee tällaiseksi. Nytkin mietin viikon ennen kuin tajusin, että taas homma on kadonnut. En kyllä tiedä, kuinka kannattaisi toimia, kun huomaan, etä tilanne alkaa karata. Pitääkö totaali treenitauko vai keskittyäkö leikittämiseen? Tauot eivät ole ikinä tehneet hyvää Ihkun leikkimiselle, joten kait mun pitäisi reagoida lisäämällä leikkiä ja tarjoamista, kun koira treenissä hidastuu. Ei siis helpotusta saman treenin aikana, mutta heti seuraavassa kaikki keskittyminen motivaatioon, kun rakoilua alkaa näkyä. Ja toikin pitäisi tehdä niin, etten anele koiralta. Jos se ei leiki kunnolla, ei tarvi leikkiä lainkaan. Ja toisaalta, jos se leikkii, niin saa sihen vahvistusta.

Täytynee näemmä taas lukaista Hagströmin leikkisääntöjä...