Eilen treenasimme tavesin toko-valmennusporukan 1. puolikkaan kanssa ja oli huisan hauskaa! Tänään illalla sitten 2. puolen treffaus. :) Innostuneiden ihmisten kanssa on sitten ihana treenata! Kiitos kaikille eilen mukana olleille!

Ihkukin treenaili muiden jälkeen ja olin huipputyytyväinen treeneihimme. Tämä oli ensimmäinen kerta Niihamassa tänä keväänä, kentällä oli hirveästi vieraita suojeluihmisiä ja mua aina jänskättää treenata sen jälkeen, kun olen ensin ohjeistanut muita. Mutta aina sitä oppii uutta! Olin suunnitellut treenit ihan hyvin ja pystyin vielä muuttamaan suunnitelmaa lennosta. Ja treenin jälkeen analysoin tilanteen ja onnistumiseni ja nyt tiedän, mitä yritän parantaa tänään.

Ihku oli ihan kohtuullisen innokas, vaikka olin treenannut sen kanssa viikonloppuna jo aika hurjasti. Se imuroi maan hajuja hieman, mutta onnistuin keskeyttämään toiminnan aika alkuunsa. LEikkiminen oli rentoa. Seuraaminen hyvää. Luoksarissa maan nussutusta, mutta onnistuin katkaisemaan tämän ja muuten olin hommaan aika tyytyväinen. Vauhtinoudot jees. Merkin tarjoaminen on parantunut. Ruutu aiheutti taas halvauksen, mutta kun poistin ruokakipon ja Minna kävi näyttämässä ruutua, saatiin pari hyvää lähtöä aikaiseksi. Ja nyt Ihku pystyi tarjoamaan lyhyen parin metrin merkille menon ketjussa ruudun kanssa. Jihuuu!

Jäljellä olen edennyt piikkitreeneihin Outin hyvien neuvojen turvin ja jo kahden treenin jälkeen homma sujuu kuin siellä ruotsalaisessa kylässä! Ensimmäisissä itse suunnittelemissani treeneissä Ihku jäi vain pyörimään piikkiin ja jopa hukkasi jäljen. Nyt kun olen ollut selkeämpi, on nenä pysynyt jäljellä ja olen saanut todella nauttia koiran työskentelyn seuraamisesta! On se vaan niin hyvä pikku tuhistaja! Ja intoa löytyy! Tänä aamuna tein vajaan tuhannen askeleen jäljen tuuliselle pellolle ja oli se vaan ihanaa!!!

 Porokoiraromahduksesta on taas selvitty. Jotenkin tämä minun koulutukseni aina ajautuu siihen, että mä huseeraan yliaktiivisena ja mun koirani passivoituu passivoitumistaan. Ja kun kierre alkaa, sitä on niin vaikea pysäyttää! Kiitos Sari taas avusta ja tuesta ongelman ratkaisussa!

Eli ratkaisu löytyi taas siitä, että lopetin itse kaiken hösäämisen ja otin naksun käyttöön. Lähdimme siitä, että Ihku seisoi mun edessäni ja mä naksautin sille pienimmistä mahdollisista liikkeistä, kuten pään kääntämisestä ja palkkasin sitten vinkupallolla. Jo muutamien toistojen jälkeen koira aktivoitui ja alkoi tarjota yhä enemmän ja enemmän, ja onnistuin itse pysymään passiivisena. Tuossa 5 min koulutuksessa päästiin loppuviimeksi siihen, että seurautin koiraa yhden avo-seuraamisen verran ja ketjutin siihen suoran luoksetulon, jonka loppuperusasennosta palkkaus. Ja koiran ilme oli lähes sellainen kuin halun! Toki muutaman päivän epävarmuus vielä näkyi toiminnassa...

Osin tuon mun yliaktiivisuuden ja koiran passiivisuuden taustalla on myös äärimmäisen hyvin opetettu luopuminen. Ihkuhan luopuu kaikesta, kun mä lisään kierroksia. Havaitsin tämän, kun yritin epätoivoissani saada koiraan enemmän vauhtia ja heiluttelin sen edessä leluja ja siitä huolimatta mitään ei tapahtunut... ennen kuin sanoin "Ole hyvä", jolloin koira kävi sutena leluun kiinni. Sama ilmeni sekä  luoksetulossa että ruudussa. Kun heilautin lelua luoksarissa ennen naksusanaa, Ihku veti liinat kiinni ja stoppasi. Ruututreenissä se ei pystynyt juoksemaan merkiltä ruutuun, jos ruudussa oli ruokakippo. Se eteni vain metrin ja stoppasi siihen. Sain sen menemään ruutuun vain sanomalla "ole hyvä"....

Auuuh! Koira-raasu! Se yrittää NIIN kovasti ja menee vain sekaisin, kun mä olen epälooginen. Tuon luopumisen takia Ihkua ei voi treenata houkuttelemella, vaan sen täytyy saada tarjota ihan itse! Voin kun mä nyt oppisin tämän yksinkertaisuuden!!!

Eilen se sitten tapahtui taas eli porokoiran psyyke romahti ... tai minun psyykkeeni... Treenit sujuivat viime viikolla ihan kivasti ja koiran ilme oli kokonaisuudessaan varsin hyvä. Eilen sitten otin yllättäin haluttoman ja vetelän matelijan autosta, kun tarkoituksena oli treenata innokkaan ja motivoituneen koiran kanssa... Jep jep.

Ensimmäiseltä sessiolta koira siis autoon, kun mistään ei vain tullut mitään. Koira kyllä leikki teknisesti, mutta sielu oli jossain ihan hukassa...  Toisessa sessiossa yritin todella virittää koiraa leikkiin, mutta sama tilanne eli kyllähän se puri riepua virkamiesmäisesti, mutta heti kun itse hieman passivoiduin, koira irrotti lelusta ja jäi seisomaan lasittunut katse silmissään. Yritin vielä kerran namittamalla minkä tahansa tarjoamisen, mutta ei vain... ei.

Ilta meni sitten ilman sen kummempia yrityksiä. Ihku oli kotonakin erikoinen. Se ei juurikaan ottanut kontaktia... tai ei siis ottanut lainkaan, mutta siitä huolimatta se vaihtoi uskollisesti huonetta mun perässäni ja jopa kävi hieman mammumassa mun selkäni takana, kun otin masennukseeni päivätirsan poikaset. Vasta lähempänä puolta yötä, kun tulimme elokuvista, koira tervehti mua ensimmäisen kerran ja oli jotenkin enemmän oma itsensä...

Tää on hiukan vaikeaa aina välillä... :(

Alkuviikon käytin hutilointiin, mutta eilen ehdin istua alas ja miettiä hieman tavoitteitani koirankoulutussaralla. Listasin pitkät listat, mitä tarvitsee parantaa jäljellä ja mitä tottiksessa. Listasin sitten vielä erikseen kolme tärkeintä asiaa tottiksen perustreenin ja osatreenin suhteen.

Perustreenissä mun täytyy vahvistaa koiran sitoutumista ja motivaatiota. Tähän käytän mm. kahden pallon leikkiä ja Ta i -harjoituksia. Perustreeniin valitsin lisäksi virhesanan opettamisen eli "Auts!" on nyt sellainen. Osatreenissä koin tärkeimmäksi kontaktin, seuraamisen paikan ja merkin opettamisen ja näitä lähdinkin työstämään perustreenin ohessa.

Jo toisen harjoitteluvuorokauden kohdalla olen saanut parannettua koiran mukana oloa. Myös motivaatiotaso näyttää nousseen. Kontakti- ja seuruuharjoitukset ovat edenneet niin, että tänä aamuna jätin ne jo pois harjoituksesta ja määritin merkin lisäksi tärkeimmiksi asioiksi perusasennon tarjoamisen ja nopean perusasennosta maahanmenon. Näinhän se homma etenee. Aamuharkassa nuo "uudet" asiat sujuivat aika kivasti, mutta molempia voi vielä vahvistaa ainakin tänään päivätreenissä.

Merkkitreeni onkin sitten ollut vaikeampaa. Toisaalta olen voinut harjoitella "Auts!"-leikkiä sen ohessa, mutta koska olen vaatinut koiralta liian vaikeita ja historiaa vaikeuksista on kertynyt, ei homma ole edennyt... muuta kuin mun ajatuksissani. "Auts"-leikki alkaa kuitenkin sujua eikä koira ole litistynyt siitä, vaan ehkä jopa päinvastoin! :) Nyt aamu-uurastuksella löysin mahdollisen avaimen merkkihässäkkään; Aluksi vahvistan merkin taa menoa namilla ja kun tämä sujuu, eli koira tarjoaa asiaa nopeasti, siirryn leikitykseen ja annan Ihkun tarjota merkin taa menoa leikin välissä.

Kaikista hienointa on havaita, että homma oikeasti etenee, jos analysoin treenin joka kerran jälkeen ja menen eteenpäin niissä harjoituksissa, jotka jo sujuvat! Vielä kun saisi yhdistettyä kokonaisuustreenin tähän osatreeniin, niin hyvä tulee. Mutta jahka pääsen töistä, menen testaamaan sitäkin!!!