Tein n. 500 askeleen ja tunnin vanhan jäljen meidän takametsään. Aikamoista suota. 3 esinettä, kulmaa ja mutkaa suonsilmäkkeiden vuoksi sekava määrä. Mikko lähti katsomaan ajamista.

Alku oli hieman haparoivaa. Lhti takajäljelle, mutta kääntyi itse. Touhottamista ilmassa, ja jouduin pitämään aina välillä vastaan, kun nenä nousi ylös maasta. Kaikki esineet jäivät matkalle, joten niiden kanssa täytyy nyt tehdä pohjatyötä. Suon ylityksessä Ihku taisi saada riistan hajun, sillä teki terävän piikin, vinkui ja loikki nähdäkseen kauemmas. Ja sitä kesti ja kesti! Pari kertaa koira näytti aloittavan jäljestyksen uudestaan, mutta palasin taas loikkimaan ja elämöimään! Kiva näytös Mikolle! Odottelimme kauan ja vihdoista viimein Ihku laski nenän alas ja jatkoi jäljestämistä. Loppujälki olikin vauhdikas, mutta nenä meni aivan paria pikku katkoa lukuunottamatta tiiviisti maata pitkin ja loppukuppikin ilmaistiin hienosti maahanmenolla! Eli kannatti taas olla kärsivällinen ja estää koiraa tekemästä omiaan.