Kiirettä on ollut, enkä juurikaan ole ehtinyt tätäkään päivittää. Treeni myös aika heikkoa...

Noutojen suhteen homma on taas edistynyt ja tuossa on nyt mottona: "Vauhti tulee varmuuden kautta". Teen vain muutaman toiston /treeni ja näissä pääpaino hauskuudelle. Myös tunnari on taas palautunut ja koiran itsevarmuus on kasvanut silmissä.

Koska en voi hinkuttaa noutoja, olen aloittanut seuraamisen hiomisen. Sari arvosteli perjantaina suorien seuruuta ja nyt työstön alla on sekä hitaan että juoksuosuuden paikan vahvistus. Hitaassa seuraamisessa Ihku tuppaa edistämään ja poikittamaan, mutta kun seurautan sitä vain muutaman askeleen, paikka pysyy hyvänä. Juoksemisessa sivuttaisetäisyys on työstön alla. Rakennan näitä nyt rauhallisesti varioivan kaavion kanssa, noin 5 seuraamispätkää / treeni maksimissaan. Kun paikka vahvistuu, keskityn ilmeeseen. Nyt uuden opettelussa Ihku on taas tosi keskittyneen näköinen. Haluan siihen kuitenkin hiukan lisää virtaa, jotta kestosta tulisi oikeasti luotettava. Tämän vuoksi namiseuruun jälkeen myös lelupalkkausta.

Perjantaina Canis-areenalla pohdin myös tuota maan nussuttamista, joka on ollut aivan kamalaa sisähallissa. Puhaltelu ei tehoa enää, kun hajut ovat noin suuret. Sain kuitenkin vaikutettua koiraan ainakin hiukan vastaehdollistamisen periaatteella eli aina kun nenä laskee alas, tarjoan leikkimistä. Tässä toki hiukan pelottaa, että onnistun oikeasti vahvistamaan vain haistelua... Sen vuoksi olen suunnitellut Ihkulle piip-käskyn opettamista toiminnan keskeyttämiseen ja uudestaan fokusointiin. Tuota voisi tarvittaessa käyttää kokeissakin, jos esim. kaukkareissa tulee herpaannus ulkopuolisen häiriön vuoksi... Eli käytännössä siis sanon piip, jos Ihku laskee nenän maahan ja naksautan ja palkkaan heti, jos nenä nousee ylös. Olleellista tässäkin on katkeamaton yhteistyö koiran kanssa. Jos haluan vaikuttaa, täytyy toimia heti, kun Ihku edes kuvittelee maan haistelua. 5s viiveen jälkeen peli on jo menetetty... Haastavaa!