Suosittelen kaikille lukemiseksi Hertta Mikkosen artikkelia porokoirasta harrastuskoirana uusimmassa PK-lehdessä! Teksti oli täyttä asiaa ja komppaan kyllä ihan joka sanaa! Oli NIIN helpottavaa ja ihanaa lukea omia ajatuksia jonkun muun kirjoittamana!!!

Ja olihan tuossa myös käytännön muistutus houkuttelun kiroista, minkä seurauksena otin itseäni niskasta kiinni ja päätin todella kehittää leikkimisen sääntöjä Ihkun kanssa. Olen tehnyt tätä jo toista viikkoa, mutta nyt päätin jättää todella kaiken houkuttelun pois ja vahvistaa vain koiran aktiivisuutta. Olen siis tehnyt lenksujen ohessa seuraavaa leikkitreeniä:

Kaivan kaksi lelua ja naksun repusta ja päästän koiran hihnasta, kun se ottaa kontaktia muhun. Tämän jälkeen seison hiljaa paikallani, kunnes koira tekee jotain minun suuntaani. Jos se lähestyy, naksautan ja heitän pallon taakseni palkkioksi. Jos se vain tuijottaa ja tarjoaa esim. hitaasti kake-vaihtoja, vihjaan sille sivulle tulosta ja naksautan ja palkkaan, sen siirtyessä sivulle. Haluan siis, että koira joko tulee rivakasti minua kohden tai tarjoaa perusasentoa. Ensimmäisen pallon heiton jälkeen odotan, että Ihku tuo pallon minulle ennen kuin teen mitään. Jos koira vain jää seisomaan ja tuijottamaan, minä teen samoin. En siis houkuttele sitä jatkamaan leikkiä, vaan odotan. Jos koira ottaa pallon ja lähtee vaikka kuinka hitaasti minua kohden, naksautan ja palkkaan toisella pallolla. Jos koira lähtee minua kohden ilman palloa, vihjaan, että pallon voisi ottaa mukaan ja naksautan sitten taas kuten edellä, kun koira tuo pallon. Jos käy niin, että koira ei kiinnostu tarjoamaan mitään, käännyn siitä poispäin, haen hihnan ja kytken sen. Tämän jälkeen olen suunnitellut leikkiväni keskenäni ja jättäväni koiran jäähylle. Tätä viimeistä vaihtoehtoa ei onneksi ole vielä tapahtunut, vaan koira on kiitettävästi tajunnut leikin idean ja innostunut hommasta pallo kerrallaan yhä enemmän! Leikin ohessa olen vaatinut, että koira tuo sen pallon, jonka olen sille heittänyt, eikä jää kärkkymään toista palloa. Minä siis määrään kummalla pallolla leikitään eli käytännössä leikitään molemmilla vuorotellen! Aivan lopuksi olen antanut koiran tulla luokseni pallon kanssa, antanut sille toisenkin pallon ja kehunut sitä valtavasti. Silloin Ipana useimmiten köllähtää selälleen ja onnellisista onnellisimman näköinen. Ja tässäkin muistan, etten anna koiran lopettaa leikkiä itse. Se saa lopettaa vasta, kun minä annan sille molemmat pallot ja päätän näin leikin.

Huh! Helppoa ja hauskaa, kun muistaa pitää kriteeristä kiinni. Mutta jos unohtaa sen, niin koira taatusti keksii leikkiin pian uudet säännöt ja peli muuttuu helposti aivan toisenlaiseksi....